aloitus

Päätin nyt sitten pienen pohdinnan (rittääkö aika päivittää blogia) jälkeen tehdä Lissulle oman blogin. Näin Lissun pentuajasta- ja elämästä muutenkin jää kivat muistot muuallekin kun sydämiimme:). Täältä voi seurailla Lissun kasvua ja oppimista, sekä ihan perus arkea ja kaikennäköisiä juttuja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä blogi keskittyy siis vain ja ainoastaan Lissuun!:)

Aloitukseksi voisin sanoa pari sanaa siitä, miten Lissu päätyi meille:
Koiran ottamista olin/oltiin harkittu jo todella pitkään. Asiasta tuli kuitenkin ajankohtainen oikeasti vasta silloin, kun kotoa pois muutto oli edessä. Jo puolivuotta ennen Lissun meille tuloa olin hankkinut kaikki tarvittavat tavarat ja suunnitellut kaikki valmiiksi, sekä perehtynyt todella useisiin koirarotuihin ja kerännyt tarvittavasti tietoa pennun hankinnasta, sillä koiranpennuista minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta. Ainoastaan siskon vilkkaasta jackrusselinterrierin pennusta kokemusta oli vähän, mutta oma pentu olisi eri asia. Aikaisempaa kokemusta minulta löytyi myös kahden saksanpaimenkoiran verran, lapsuuteni kasvoin siis koirien parissa:). Saksanpaimenkoirasta tuli teitysti oma suosikki rotuni, mutta kahden koiran kokemuksen jälkeen tuntui siltä, että minusta ei olisi vielä saksanpaimenkoiraa kouluttamaan. Rotua mietittiinkin sitten todella pitkään yhdessä poikaystäväni kanssa, mutta kaikki rodut tuntuivat vaan yhtä ihanilta. Selailin päivittäin eri koiravaihtoehtoja ja koitettiin löytää sitä meille sopivaa. Pennun ottamista pidettiin aluksi oikeastaan toissijaisena vaihtoehtona, kunnes lopulta Lissu osui sitten kohdalle. Olin jättänyt "ostetaan/otetaan"-tyylisen ilmoituksen ja Lissun omistaja otti eräänä päivänä yhteyttä meihin. Mietittiin yön yli asiaa ja aamulla molemmat oli samaa mieltä asiasta: nyt löytyi meille sopiva koira.

 Lissun ensimmäiset päivät:
Lissu oli pentueen isoin ja rauhallisin koira ja täytti siis kaikki toivomuksemme täydellisen koiran suhteen. Noudettiin Lissu aika kaukaa, Kemiönsaarelta, mutta matka meni hyvin: Lissu nukkui koko automatkan kotiin asti. Hetken se uuteen kotiin päästessä ihmetteli uutta ympäristöä, mutta luotti meihin sen verran, että pian se alkoi kotiutumaan. Heti ensimmäisestä päivästä asti se on ollut todella perso ruoalle. Peti oli sen turvapaikka ja siinä se oleskelikin suurimman osan ajasta ensimmäisen viikon aikana. Pienihän se vielä oli ja väsy iski aika nopeasti. Huomattiin heti kuinka fiksu pikku koiruus Lissu olikaan: "vahingossa" se oppi jo ensimmäisenä päivänä istu- käskyn ja toisena päivänä "maahan". Niistä mulla on jonkinlaista videomateriaaliakin tuolla ja voin lisäillä myöhemmin tänne.:) Lissu osasi myös jo ihan pienenä ottaa todella hyvin katsekontaktia ja kuunteli tarkkaan.
    Aluksi Lissu pelkäsi aivan hirveästi kakkia vieraita ihmisiä ja juoksi heti mun selän taakse tärisemään piiloon. Siitä se sitten on päivä päivältä rohkistunut pikkuhiljaa, mutta edelleenkin sitä kuvaa hyvin kuvaus: ujo, mutta todella utelias!